Tää on mun toinen äitienpäivä. Mitä kaikkea äitiys on tuonutkaan mukanaan? Oliverin myötä meistä tuli perhe. Se on hienointa mitä mulle on ikinä tapahtunut. Äitiys on tuonut mukanaan uudenlaisen rakkauden tunteen. Uskomattoman syvän rakkauden tunteen, jonka rinnalla valitettavasti kulkee välillä myös mieletön huoli ja jopa pelko niin suuresta vastuusta. Miten ihmeessä pystyn kantamaan näin suurta vastuuta niin äärimmäisen rakkaasta ja ihanasta. Äitiys on tuonut myös valtavasti iloa. On sanoinkuvaamattoman hienoa seurata oman lapsen kehitystä, nauraa yhdessä vedet silmissä, höpöttää ja hassutella, suukotella ja nukahtaa nenät vastakkain. Äitiys on lisännyt myös kunnianhimoani. Haluan tehdä asioita, joita todella rakastan. Ilon rinnalla valitettavasti kulkee välillä myös haastavat hetket. Väsymys etenkin vauvavuotena on todella raastavaa. Olen iän myötä oppinut todella arvostamaan hyvälaatuista unta. Lapsen syntymän jälkeen olen joutunut kokemaan mitä väsymys voi aiheuttaa. Mikään ei tunnu miltään, hermot ovat kireällä kuin viulun kieli ja positiivista virettä on hankala löytää. Se kun on aina ollut se mun juttu. Kärsivällisyyttä on joutunut todella opettelemaan. Luulin olevani se lehmänhermoinen äiti, joka osaa olla läsnä ja hengittää pahan olon pois. Ei, enpäs olekaan. Välillä tekee mieli huutaa ja raivota, mutta nämä tunteet tulee vain siirtää syrjään. Joskus se onnistuu, joskus täytyy siirtyä sivummalle puhaltelemaan. Uusien tuntemusten kanssa on opeteltava elämään. Silti sitä jatkuvasti miettii, olenko riittävän hyvä.
Kuva: Miika Hämäläinen |
Kai tämä kaikki kuuluu äidiksi kasvamiseen. Onhan tämä vanhemmuus välillä todella haastavaa, mutta onhan se nyt silti maailman parasta! Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! Spesiaalionnittelut omalle äidille; Oliverin mummolle, mummulle ja muorille 💙