Olen kypsytellyt ajatusta palata blogitekstien pariin nyt useamman kuukauden ajan. Aika ja inspiraatio ovat olleet vähissä sattuneesta syystä. Oliver-poikamme syntyi hieman päälle vuosi sitten ja tämä kulunut vuosi on ollut melkoista myllerrystä. Kaikki on ollut niin uutta. Opeteltavaa ja totuteltavaa on ollut paljon. Jatkan kirjoittelua samasta syystä, josta sen aikoinaan aloitinkin. Se olkoon tapani jäsennellä ajatuksiani erityisesti rentoutumisesta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Elämäntilanteestani johtuen teksteissä on mukana ripaus äitiyttä. Olen tässä vuoden varrella alkanut yhä enemmän lukea lifestyle-blogien sijaan mamma-blogeja ja ne ovatkin tehneet mielelle todella hyvää. Huomata, että muutkin äidit ja perheet kelailevat ihan samanmoisia ajatuksia mielessään. Kiitos siis kaikille bloggaaville äideille. Toki live-tapaamiset mammakamujen kanssa on parasta vertaistukea, mutta aina ei jaksa / ehdi sosialisoitua ja tällön muiden fiiliksiä erityisesti äitiydestä on kiva lukea blogeista. Jospa joku siellä ruudun toisella puolella saisi jonkinlaista vertaistukea myös mun kirjoituksista. Vauvavuoden jälkeen olen vielä vakuuttuneempi rentoutumisen positiivisista vaikutuksista kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Järkyttävän riittämättömyyden tunteen kanssa painiessa myös armollisuutta itseään kohtaan on täytynyt opetella. Toivon, että saisin tekstien välityksellä jaettua rentoutta ja armollisuutta myös muiden arkeen. Ah, kuinka ihanaa onkaan saada omia ajatuksia muuallekin kuin hektiseen taaperoarkeen. Tää tekee mulle niin hyvää! Toivottavasti sullekin :)
Leppoista sunnuntaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti