Rentoilu vs. downshiftaaminen

Rentoilun voi ymmärtää monella eri tapaa. Rentoilu yhdistetään usein downshiftaamiseen eli elämän "leppoistamiseen". Pidän downshiftaamisen perusajatuksesta eli siitä, että raha ei tuota onnellisuutta ja että työn sijaan keskeisimpiä asioita ovat perhe, ystävät, elämykset sekä henkinen ja fyysinen terveys. Se voi olla jonkun unelma tai ainoa keino löytää itsensä ja unelmansa. Osa haaveilee tällaisesta downshiftaamisesta ja olen todella onnellinen sellaisen ihmisen puolesta, joka toteuttaa unelmansa, pystyy siihen ja nauttii siitä. En kuitenkaan kannusta ihmisiä jättämään kaikkea taakseen ja täysin hyppäämään pois oravanpyörästä. En myöskään ole sitä vastaan. Aika harvalle downshiftaaminen on kuitenkaan mahdollista, esimerkiksi taloudellisen tilanteen vuoksi. Sen vuoksi suosittelenkin ratkaisuksi kultaista keskitietä tässäkin asiassa.

Luulen, että moni on suhteellisen tyytyväinen tämänhetkiseen elämäänsä (kunhan vain havahtuu siihen, millaisessa yltäkylläisyydessä elää). Luulen, että moni kaipaa enemmänkin tasapainoa tämänhetkiseen elämään ja arkeen. Se vastapaino voi yksinkertaisuudessaan olla rauhoittuminen ja rentoutuminen edes hetkeksi arjen keskellä. Lisäksi suosittelen miettimään tarkkaan, mitä elämältä haluaa. Millaisista asioista nautit? Jos ei olisi minkäänlaisia rajoituksia, millaista elämää eläisit? Olen hokenut näitä kysymyksiä itselleni mielessäni useampaan otteeseen ja aina välillä havahdun, kuinka asiat vaan menevät juuri kuin haaveissani olen uskaltanut ajatella. Ei toki aina, mutta yhä useammin. 

Jos tekee pääsääntöisesti asioita, joista pitää (esim. mielekäs työ, omat harrastukset, aika läheisten ihmisten kanssa jne.) ja antaa niiden lisäksi itselleen päivittäin hetken aikaa rauhoittua ja rentoutua, tulee tuskin tarvetta downshiftaamiseen.