Hermoston tasapaino

Avaan aluksi kaavioiden avulla hermoston rakennetta ja toimintaa. Okei, nyt kuulostaa tylsältä, mutta tää on todella tärkeä osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tietous hermoston toiminnasta saattaa jopa motivoida tekemään pieniä arkisia muutoksia kohti tasapainoisempaa elämää.

Hermoston rakenteellinen jako

Hermoston toiminnallinen jako

Hermosto säätelee ja koordinoi elintoimintoja. Hermoston tehtäviä ovat informaation vastaanottaminen ympäristöstä ja elimistön sisäisestä tilasta eri aistien avulla. Lisäksi vastaanotetun tiedon muokkaaminen, kuljettaminen ja elimistön toiminnan ohjaaminen kaiken tiedon perusteella kuuluvat hermoston tehtäviin. On tärkeää huomata, että hermoston rakenteellinen ja toiminnallinen jako eivät ole sama asia. Keskus- ja ääreishermostossa on mukana sekä tahdonalaisia että tahdosta riippumattomia hermosyitä ja osia. Käsittelen tässä tekstissä autonomista eli tahdosta riippumatonta hermostoa sekä sen sympaattista ja parasympaattista osaa, sillä niiden epätasapaino nykyarjessa on hyvin yleistä.

Sympaattinen hermosto aktivoituu stressi- ja kriisitilanteissa. Ennen muinoin tämä hermoston osa on aktivoitunut esimerkiksi eläimen hyökkäyksen kohteeksi joutumisen vuoksi. Nykyään sympaattinen hermosto aktivoituu usein päivän aikana esimerkiksi työ- tai koulukiireiden painaessa tai arkisista asioista murehtiessa. Sympaattista hermostoa aktivoi nykyaikana enemmänkin henkiset tekijät kuin konkreettinen vaaratilanne. Sympaattisen hermoston aktivoituessa verenkiertoon tulvii stressihormoneja, kuten adrenaliinia, noradrenaliinia ja kortisolia, sydämen syke kiihtyy, verenpaine nousee, verenkierto nopeutuu, aistit herkistyvät ja hikoilu kiihtyy. Keho valmistautuu taistelemaan tai pakenemaan. 

Parasympaattinen hermosto taas aktivoituu lepotilanteessa, esimerkiksi stressi- tai kriisitilanteesta palautuessa ja rentoutuessa. Parasympaattisen hermoston aktivoituessa sydämen toiminta hidastuu, verenpaine ja hengitystiheys laskee, suoliston toiminta kiihtyy ja energian saanti ravinnosta elimistön tarpeisiin lisääntyy. Ihmisen voimavarat latautuvat ja keho palautuu.   

Optimaalisessa tilanteessa nämä kaksi autonomisen hermoston osaa täydentävät ja tasapainoittavat toistensa toimintaa. Nykyarjessa tämä harvoin toteutuu; altistumme erilaisille sympaattista hermostoa aktivoiville ärsykkeille jatkuvasti päivän aikana. Konkreettisia esimerkkejä ovat päivärutiinien suorittaminen kiireessä, paineet työpaikalla, tekemättömistä asioista murehtiminen, useammat kofeiiniannokset kahvitauoilla, aistiärsykkeet, kuten pirisevä puhelin, televisio, radio ja melu yleensä, aikataulut, nälkä, kiukutteleva lapsi, huoli terveydentilasta, hankalat ihmissuhteet jne. Liian kauan useille ärsykkeille astistuminen aiheuttaa hermostollisen vireystason nousua ja pahimmillaan fyysisiä ja psyykkisiä oireita, kuten stressiä, loppuunpalamista, mielialan laskua sekä psykosomaattisia vaivoja, kuten päänsärkyä, niska-hartia seudun kireyttä, jännittyneisyyttä ja vatsa- ja suolisto-ongelmia. Elimistö vaatii myös luonnollista lepoa ja palautumista, parasympaattisen hermoston eheyttävää työtä. Tämän vuoksi tulisi palauttaa mieliin ja harjoitella rentoutumisen taitoa.    

Motivoiduitko? Mie taidan ainakin tehdä pienen rentoutusharjoituksen tähän väliin :)

Levollista (syysloma)viikkoa kaikille!